lauantai 4. heinäkuuta 2015

Review: Herra, moraalittomuutenne haisee ummehtuneelle!



Tendril: Painekammio. Lempo Kustannus 2015.


Sanotaanko suoraan, kun kerran säädyttömiä ollaan: olisin nauttinut tästä 80-sivuisesta BDSM-teemaisesta sarjakuva-albumista
huomattavasti enemmän, jos sen tekstit olisivat olleet kiinaksi, arabiaksi tahi muulla kielellä, josta en tajua mitään. Pidän Tendrilin tavasta piirtää – neuvostoliittolaiset 
propagandajulisteet mieleen tuova karuuden ja yksityiskohtaisuuden, tyylittelyn ja realismin yhdistelmä toimii. Ja kun avoimen pornografisesta graphic novelista puhutaan, lienee oikeutettua ja tarpeellista paljastaa, että moni kohtaus tekikin tehtävänsä. Ja nimenomaan irrallisena kuvana.

Arvon piirtäjä ei ole kuitenkaan malttanut keskittyä siihen, mitä parhaiten osaisi. Hän on nivonut päässään muotoutuneet ja kynästään paperille valuneet irralliset kohtaukset yhteen jonkinlaisella juonentapaisella – niin epämääräisellä, että referointikin on mahdotonta. Ei pornotarinassa toki tarvitse tolkkua juuri ollakaan, saati mitään korkeampia ansioita, mutta Painekammion ”tarina” on yksinkertaisesti sekava. Liikaa kaikkea, niin kuin sanotaan. Onko Tendril kenties hakenut jonkinlaista postmodernistista ilmaisua tajunnanvirtamaisella sisäkkäisten kertomusten kaleidoskoopillaan? Entä onko hän koskaan kuullut ilmaisusta ”kill your darlings”?

En nyt puutu siihen, että BDSM-estetiikka tarkoittaa Painekammiossa edelleenkin niitä iänikuisia niittejä, nahkaa, lävistyksiä ja stilettikorkoja. Tai siihen, että Tendrilin erotisoidut hahmot ovat yksinomaan naisia; harvoissa miehissä loistaa eroottisuus poissaolollaan, ja jopa dominoivat naiset katsovat ilmeisesti velvollisuudekseen pukeutua stilettisaappaiden kaltaisiin kidutusvälineisiin. Mikäs siinä, jos sattuu olemaan em. asioihin fetissoitunut heteromies.

Sen sijaan Tendrilin tekstit ovat aidosti tympäiseviä. Onko olemassakaan väsyneempää asetelmaa kuin ahdasmieliset, siveyspakkomielteiset ”moralistit” (joihin lasketaan myös feministit ja ylipäätään kaikki, jotka kehtaavat mitenkään arvostella mitään Pyhään Pornograafiaan liittyvää) vastaan oi-niin-vapautuneet pornon kritiikittömät kuluttajat? Tai se, että näennäisen vahvakin nainen kuitenkin aina kiihottuu alistetuksi tulemisesta? Tässä ei ole kyse edes mistään Tom of Finland -henkisestä komediasävyisestä nöyryyttämisestä, joka voi sattua kenelle tahansa – sanan kaikissa merkityksissä mustavalkoisessa Tendrilin universumissa alistumisesta on tullut metafyysinen kysymys siitä, Mitä Kaikki Naiset Todella Pohjimmiltaan Haluavat.

Tendrilillä ei liioin ole sen vertaa mielikuvitusta, että hän jaksaisi samaistaa dominoinnin mihinkään muuhun kuin falloksen käyttöön (vaikka sitten keinotekoisen, jos sellaista ei omasta takaa ole) ja keksiä mitään muita tapoja alistaa naishahmoja kuin julistaa feminiininen seksuaalisuus itsessään alistumiseksi (aina ”lutkan” hokemisesta lähtien). Ei täten lienekään ihme, että Tendrilin naishahmot toistuvasti huomaavat mystisesti kiihottuvansa julmasta kohtelusta.

Edelleen elättelen toivoa, että löytäisin BDSM-tarinoita, joiden tekijöillä olisi rohkeutta ajatella edes hieman laatikoiden ulkopuolella. 

-------------------

P.S. Täten ilmoitan, että lähden nyt muutaman viikon kesälomalle enkä tule kirjoittamaan tänne mitään. Note: I'll be on summer vacation and not write anything here in a few weeks.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti