maanantai 14. syyskuuta 2015

Review: Naurua, pornoa ja inhorealismia



Mikael X. Messi: Kootut teokset. Lempo Kustannus 2015.
 
 Kun luin Mikael X. Messin novellin ”Arpi” antologiasta Tuska ja hurmio (Turbator 2011) viehätyin oitis kirjoittajan tavasta rypeä saastassa. Alamaailmaan sijoittuva pornografinen inhorealismi ei kuitenkaan merkinnyt pseudosyvällistä instant-angstia, saati (herra paratkoon) vulgaaripostmodernia jaaritusta kaiken turhuudesta. Päinvastoin: Messin tyyli on pikemminkin groteskia, ja nimenomaan sellaista rabelais’laista groteskia, jolle hilpeän elämänhaluinen nauru on läheisempää kuin itku.  

Toisaalta Messissä on paljonkin samaa kuin Virginie Despentes’ssa, joka vastaavalla tavalla käyttää hyödykseen pornoa, inhorealismia ja roskaestetiikkaa rakentaakseen niistä jotain erityistä. (Onko tullut sanottua, että Despentes on yksi lempikirjailijoistani?)

Kun siis sain kätösiini Messin Kootut teokset, en aivan lukenut koko neljän romaanin kunnioitettavaa nivaskaa yhdeltä istumalta – peräti kaksi näistä romaaneista sen sijaan, todistettavasti, kyllä. Kirjoittaja sanoo jälkisanoissaan, että haluaa ”saada lukijan säikähtämään omaa kiihottumistaan”. Säikähtämisestä en tiedä, mutta kiihottumista enemmän nämä mustat slapstick-komediat naurattavat. Sellaisina ne ovat oivia esimerkkejä groteskin, koomisen ja eroottisen pyhästä kolminaisuudesta.

Oikeastaan Messin romaanit edustavatkin burleskia sanan alkuperäisessä merkityksessä (rivo parodinen ilveily)! Parodian kohteena ovat lähinnä dekkarit tai Quentin Tarantino-tyyliset alamaailmaelokuvat, ja tätä parodia-efektiä korostaa pornon lisäksi tapahtumien sijoittaminen Turun lähiöihin, Maskuun ja Mynämäelle.

Yksi näiden romaanien iloittavimmista puolista ovat henkilöt. He ovat toisaalta tyypiteltyjä (uraohjukset, viiden pisteen luuserit, sikamaiset poliisit, kovakasvoiset tarjoilijat, mahtimiesten palkintonaiset), toisaalta hyvinkin todentuntuisia: suurimman osan heistä voi nähdä silmissään, vaikkei heitä edes paljoakaan kuvailla! Aivan kirotun herkullisia hahmoja joka tapauksessa.

Messin kirjojen naiset ovat toistuvasti järkevämpiä kuin miehet, sovinistit saavat aina lopulta nenilleen, kuka tahansa voi päätyä naimaan ketä tahansa sukupuoleen katsomatta ja kaikkien himot esitetään yhtä toteavasti. Kirjailija itse kerran Cosmic Comic Cafen pöydässä naurahti epäilevästi ajatukselleni antiseksistisestä pornosta – hänen omat tekstinsä ovat silti odottamattoman lähellä sellaista.

Messi kirjoittaa rehellisesti roskaa ja kunnianosoitusta roskakirjallisuudelle. Mitään kovin syvällistä näistä teoksista ei ole löydettävissä, mutta eipä tarvitsekaan. Joskus on hyvä nauttia yhtä häpeämättömästi viihteestä viihteen vuoksi kuin Messin kirjojen henkilöt seksistä seksin vuoksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti