perjantai 19. helmikuuta 2016

Kolme väkivaltaista runoa lisää



If all else fails, publish some more poetry. Preferably on issues such as murder. 

Tänä yönä teen murhan

Tänä yönä teen murhan
Tässä naamiaistanssiaissalissa
jota keinotekoiset liekit valaisevat
ja jonne ihmiset tulevat pikkuisen huvittelemaan
ja leikkimään turmeltuneita
ennen kuin palaavat perheidensä luo

Tänä yönä teen murhan
Odotan vaikka koko yön
Tule tänne, jos uskallat
Olen sinua täydellisempi mekanismi
Aivoni ovat analyyttinen kone
Sydämeni on kassakaapissa
Sen avain tiukasti ryhtiliivieni alla
Ja jokainen vartijoiden luoti
tulee osumaan sen luihin

Tänä yönä teen murhan
Tunteet on jo poltettu pohjaan
Jäljellä on vain velvollisuus
Reaktiot selkäytimessä

Tänä yönä teen murhan
Tämän sokkelon kuolleimmassa kulmassa
Täällä moni on maalannut itsensä punaisella
ja moni huutaa täällä miellyttävästä kivusta
Kun joku alkaa edes epäillä,
olen ajat sitten kävellyt pois,
rauhassa.

***

Pyhät paikat

Et tule enää koskaan näkemään sitä
samanlaisena kuin ennen
Sellaisena kuin muut edelleen
sen näkevät
Vain yksi nurkka, pöytä,
huone, kuja muiden joukossa

Ihmiset kulkevat tietämättään
lukuisten hautojen yli
Ja vain sinä tiedät omasi
Paikan, missä sinut murhattiin
tai ainakin jokin sinussa

Sinä tulet aina muistamaan
mitä sinulla oli ylläsi ja mitä hänellä,
missä asennossa seisoit tai istuit
Sinä tulet muistamaan sen,
oliko se veitsi, puukko, tikari vai jokin muu,
ja minkämuotoinen, mistä metallista,
kuinka ruosteinen.

Haavat paranevat parissa viikossa,
mutta vielä kymmenen, sadan vuoden päästäkin
kun kuljet ohitse,
sinä muistat.

***


Varas

Minä en pääse valohämyisään maailmaasi
Minun maailmani on liikaa kumpaakin
Olen vain pieni likainen piru, jolla on vielä matkaa
siihen, että voisin luoda kauniita sotakoneita
Voin vain varastaa sinulta figuriineja
ja ne kourassa rukoilla olevani kuten sinä
tai yöllä viiltää kurkkusi ja juoda veresi.

Sulkeudut luomustesi keskelle enkä mahdu mukaan,
et jaksa minua – kannat jo hopeaseppelettä
Epämääräinen syntymä, täydellinen nerous,
ja kauneutta rakastava liian pehmeä sielu
Heittäisit minut kadulle, elleivät pyrstösulkani
lumoaisi silmiäsi; voi kun heittäisitkin,
kun tahdon viiltää kurkkusi ja juoda veresi!

Varastan sinulta jonkin mustan kirjasi,
myyn pilkkahintaan sielun ja uskon;
voin sitten viiltää kurkkusi ja juoda veresi
ja tulla sinuakin suuremmaksi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti