keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Eräästä riipaisevasta miesromanssista inspiroitunut runo



Tämän runon kirjoitin jo helmikuussa, vierailtuani Charlottenburgin linnassa Berliinissä. Kyseisen barokkipalatsin tunnetuimpiin asukkaisiinhan kuuluu Preussin kuningas Fredrik II Suuri (1712 - 86): suuri soturi ja suuri
taiteiden ja filosofian suosija, jonka nuoruutta varjosti brutaalia sotilaallisuutta fanaattisesti ihaileva, sadistinen "soturikuningas"-isä. 

Omistan vaatimattoman kirjoitukseni luutnantti Hans Hermann von Katten (1704 - 30) muistolle.



Synteesi

Tahdoit lukea paimenrunoja syreenien keskellä,
tahdoit soittaa huilua
kullalla täytetyssä lilassa salongissa;
mitä tahansa,
joka väljentäisi ryhtiliivin ankaria nyörejä,
vaimentaisi karkeat huudot
ja irrottaisi raskaat saappaat maanpinnasta.

Uskoitko todella,
että kynä on miekkaa mahtavampi?
Vai sanoitko,
koska rakastit?

Ettäkö nuoren miehen elämässä
olisi muutakin kuin
juoda ja irstailla,
tappaa ja lopulta tulla tapetuksi?
Pohjoisessa barbariassa,
germaanien mailla,
on vaikea saada mitään Kreikan ja Italian kukkia
menestymään ja itämään.

Uskoitko todella hengen voittoon aineesta,
vai sanoitko vain, koska rakastit?
Jos on niin, että liha tottelee kuria
ja henki rönsyilee vapaana
kuin salongin tapetin kultaiset köynnökset,
niin voisiko henki elää
lihasta piittaamatta,
sen rinnalla,
kokonaan toisena ulottuvuutena?

Voisiko olla muutakin
kuin Mars jäykässä panssarissaan ja kovassa kypärässään,
ja velttolihainen Bakkhus, jolta viini on sumentanut näön
ja lyyran jatkuva sointi korvat?
Olivatko Akilles ja Patroklos
sen onnettomampia tai onnellisempia
kuin Apollo ja Hyachinthos?
Ja miten Alkibiades tähän kaikkeen sopii?

Te kaksi, sinä ja rakkaasi, kuolette yhdessä,
mutta hän nousee kolmantena päivänä kuolleista
ja sinut hän on silloin haudannut sydämensä
syvimpään nurkkaan kivipaaden taakse;
mutta ei, kaikki ei ole vielä silloin ohi.

Sinun viimeisen katseesi palo on se tuli,
jota rakkaasi tarvitsee takoakseen itselleen
haarniskan, joka ei ole jähmeää rautaa,
vaan elävä kuin suihkulähteen vesi,
ja sillä hän voittaa vielä jokaisen rautaisen barbaarin.
Sinun veresi on se, jolla hän vihdoin
sulattaa hengen ja aineen yhteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti