maanantai 12. syyskuuta 2016

Jäljelle jääneet muistiinpanot raskaana olevista miehistä


”Perillisetkin puuttuvat meidän vapaavaltioiltamme... Kun joudun joka tapauksessa käymään läpi erinäisiä lääkityksiä ja leikkauksia, siinä voisi varmaan saman tien saada minut tuottamaan sitä (eilenkin puheeksi tullutta) superspermaa. Sinullahan on meistä kahdesta leveämpi lantio. :D ”
(A. Kelosaari, yksityisviesti eräälle armeliaasti nimeltä mainitsemattomalle miespuoliselle kirjailijakollegalle)

Eräässä pian ilmestyvässä artikkelissani ruodin muuatta fanifiktiokulttuurin kiehtovaa ilmiötä: mpreg-ficcejä, toisin sanoen mieshahmojen kirjoittamista olemaan raskaana ja synnyttämään (male pregnancy). Artikkelissa teen myös parhaani mukaan selväksi, mikä mättää fanifiktiolle tyypillisessä tavassa kuvata miesraskauksia. Suuri osa internetin mpreg-teksteistä herättää minussa (enkä ole ainoa) myötähäpeää tai suoranaista ärtymystä, kahdesta pääsyystä: 1) mieshahmon raskautta ei monesti selitetä tai taustoiteta mitenkään, onpahan vain ihanan söpö miespari joka on saamassa yhteisen lapsen suhteensa kruunuksi, 2) aivan liian usein – useammin kuin ei – raskaus kuvataan hillittömän misogyynisten linssien läpi. Raskaus tekee miehestäkin hormonien armoilla olevan sekopäisen ämmän, hihihii, kuinka hervottoman hauskaa.


Naisten raskaudet herättävät minussa inhoa. Noin niin kuin matter-of-factly, mitenkään rationalisoimatta tätä spontaania tunnereaktiota. Sen sijaan miehen raskaus merkitsee päämäärätietoisen ihmisjärjen voittoa luonnosta, tuosta sokeasta idiootista, ja siksi näen sen ylevänä mielikuvana. Ja juuri siksi minusta on surullista, että fanifiktiossa miesraskaus latistetaan pönkittämään seksistisiä mielikuvia ja heteroideaaleja, vailla minkäänlaista laajempaa visiota. 

Olen itse kirjoittanut miesraskauksista tämän vuosikymmenen alusta alkaen. Eikä minulle tullut koskaan mieleenkään kirjoittaa niistä minkäänlaista komediaa, romanttista tai muunkaanlaista. Taito hankkiutua miehenä raskaaksi on visioissani muinaista perimätietoa, jonka ympärille on historian saatossa syntynyt lukuisia kultteja – selittämättömänä mutta itsepintaisena miesraskaus ilmestyy yhä uudelleen esiin historiasta vain kadotakseen uudelleen. Eri uskonnoissa yllättävän yleiset myytit "hermafrodiittisista" jumaluuksista viittaavat tietenkin tosiasiassa näihin kultteihin. Mies pystyy hankkiutumaan raskaaksi joko juomalla erityistä eliksiiriä, ”mustaa maitoa”, ennen seksiaktia, tai sitten siittävän osapuolen sperman täytyy olla vastaavalla tavalla muokattua ”supersiementä”.

Keksin sanan kimeriitti, joka tarkoittaa miehestä syntynyttä miestä: neologismin taustalla oli kreikan khimaira, jonka merkityksistä löytyy niin hirviö, epäsikiö ja luonnoton hybridi kuin harha ja hourekin, jopa virvatuli. (Yksi khimaira-sanan suomennoksista onkin harhama.) Koska en ole halunnut käyttää miesraskauksien osapuolista selkeästi heterosukupuolittuneita sanoja isä ja äiti, olen puhunut sen sijaan kylväjistä ja niittäjistä. Toisin kuin fanificcarit alfa/omega-versumeissaan, mitään kiinteää roolijakoa en ole halunnut luoda juuri missään tarinassa: periaatteessa miehet voivat siittää toisilleen kimeriittilapsia vaikka vuorotellen. Enemmän painaa osapuolten välinen valtadynamiikka ja henkilökohtaiset – sekä henkiset että fyysiset, aina lantion leveydestä lähtien – ominaisuudet.

Vuosien varrella olen toistuvasti kehitellyt yhteisöjä/rotuja, jotka koostuvat pelkistä keskenään lisääntyvistä miehistä; viimeisimpänä post-postapokalyptisessa maailmassa joskus 2300-luvulla elävän korvenkansan. Tämä Suomen loputtomissa metsissä ja järvisokkeloiden rannoilla paronikunnittain asustava heimo polveutuu miesjoukoista, jotka ”2000-luvun pimeiden ja veristen vuosikymmenten aikaan” pakenivat kaupungeista sukujensa kesähuviloille ja opettelivat siellä lisääntymään keskenään. Toisaalla mm. natsit ovat halunneet luoda supersotilasrodun, joka on niin miehuullista, että syntyykin miehistä… ja nämä projektit ovat sitten menestyneet varsin vaihtelevasti, mikä käy ilmi esimerkiksi eräästä ensi vuonna julkaistavasta novellistani.

Varmasti joku on valmis leimaamaan misogyniaksi tämänkin skenaarion, että miehet kykenisivät lisääntymään ja muutenkin tulemaan toimeen ilman naisia. Koska jos naisia ei tarvittaisi lisääntymiseen, heillähän ei tietenkään olisi enää mitään oikeutta olla edes olemassa, eikö niin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti