sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Kurkistus esikoisromaanini maailmaan



Minulla on ilo ilmoittaa, että esikoisromaanini Omenatarha ilmestyy keväällä 2017 Kustantamo Helmivyöltä! Kyseessä on historiallis-spekulatiivis-pornografinen tarina niin kutsutulta Kauniilta ajalta eli 1900-luvun alkuvuosikymmeneltä. Tutuiksi tulevat niin yläluokan yltäkylläinen dekadenssi, poroporvariston salaiset paheet kuin katupoikien elämä – mutta kuka onkaan suurin roisto? Mikä on kunnianhimon hinta, ja onko mitään omaa välitöntä etua pyhempää?

Apple Cinnamon on Lontoon himotuin mieskurtisaani, jolla on salaperäinen kyky hallita täydellisesti joka ikistä vartalonsa lihasta ja täten tuottaa ennennäkemättömiä nautintoja sekä asiakkailleen että itselleen. Hänen kotihuvilassaan, ylellisessä Omenatarhassa, käy säännöllisesti aristokraatteja ja miljonäärejä sekä idealistinen kohukirjailija Gareth Harding. Kaiken lisäksi Appleen on ihastunut hyvän perheen poika, joka on päättänyt karata Omenatarhaan asumaan. Strawberry-nimen omaksunut nuorukainen aikoo näet ryhtyä itsekin puolimaailmanmieheksi – ja opetella Applelta kaiken.

Samaan aikaan toisella puolella kaupunkia, suljetussa Johannes Evankelistan poikakodissa, toistakymmentä nuorta poikaa kärsivät päivisin ankarasta kurista – ja öisin joutuvat viihdyttämään hyvin toimeentulevia kunnon kansalaisia, jotka niin pyyteettömästi ylläpitävät ja rahoittavat poikakotia. Eräänä päivänä yksi pojista, haaveellinen Will Griffiths, saa eteensä epätavallisen palveltavan: äärimmäisen herrasmiesmäisen ranskalaisen kreivin, jolla on aivan erityisiä suunnitelmia Willien varalle… Poikakodin johtoporras puolestaan katuu katkerasti, että on vuosia sitten hyväksynyt kohukirjailija Gareth Hardingin jäseneksi rahoittajien rinkiin. Kirjailija nimittäin uhkaa tuoda julkisuuteen arkaluontoisia asioita poikakodista ja sen rahoittajakunnasta. Hänestä on päästävä eroon, ja niinpä johtoporras päättää virittää hänelle ansan ja käyttää syöttinä hänen lempipoikaansa, Dick Wright -nimistä entistä varasta. Kun Dick pääsee karkaamaan poikakodista, on vain yksi henkilö, jonka puoleen hän voi kääntyä pelastaakseen sekä Willien että Hardingin: pahamaineinen puolimaailmanmies Apple Cinnamon.




Ote tekstistä:

Näin hänen kasvoistaan, että hän oli tosissaan siinä kaikessa. Että hän ei katunut pisaran vertaa sitä, että hän oli hylännyt entisen elämänsä ja muuttanut luokseni. Että hän oli täysin lumoissani ja suostuisi mihin vain.
”Straw-kulta”, sanoin hymyillen. ”Haluatko oikeasti tulla… tällaiseksi kuin minä?”
”Puolimaailmanmieheksi? Tietysti haluan! Miksi muuten olisin tullut tänne?”
Strawberry katsoi minua selvästikin ihmeissään.
”Puolimaailmanmieheksi ja paljon enemmäksi, Strawberry.”
Huokaisin syvään ja painoin käteni hänen poskilleen.
”Haluaisitko, että osaisit hallita täysin kaikkia lihaksiasi, mukaan lukien sauvaasi ja Villiruusuasi? Niin että saat edellisen heti halutessasi pystyyn, sekä avattua ja supistettua jälkimmäistä täysin niin kuin haluat, isoimmankin kalun ympärille, ja tuotettua itsellesi valtavia anaalisia orgasmeja?”
Jos Strawberry olikin vaikuttanut äsken hämmentyneeltä, nyt hän oli sitä monin verroin enemmän.
”Tarkoitatko… juuri sillä lailla kuin sinä? Mutta… onko se vaikeaa oppia?”
”Itse asiassa minun taitojeni ytimen sisäistämisessä ei ole kyse niinkään oppimisesta. Enemmän se vaatii…”

Vedin henkeä. Miten muotoilisin asian?
”Se vaatii lähinnä… kivun sietämistä. Paljon. Ja sen hyväksymistä, että… no, että voit jopa kuolla. Ei, se ei ole kovin todennäköistä, ei oikeastaan, mutta niin voisi käydä… Mutta jos kaikki menisi hyvin, kuluisi kokonaisuudessaan muutama viikko ja sitten sinä olisit valmis kurtisaani.”
Strawberry nyökytti päätään silmät suurina. ”Minä tahdon! Kyllä minusta on siihen! Ihan varmasti!”
”Ja sitten kaikki upporikkaat maailmanmiehet olisivat sulaa vahaa käsissäsi”, kuiskasin. Strawberry suuteli minua nopeasti suulle.
”Ja me kokisimme yhdessä suurempaa nautintoa kuin kukaan!”
Nauroin mielipuolisesti. Nauru tarttui Strawberryynkin, ja hullaantuneina me kieriskelimme taas vuoteella.

”On niin hyvä olla vihdoin täällä pysyvästi”, Strawberry huokaisi, kun vihdoin makasimme hiljaa sylikkäin. ”Niin etten enää koskaan jätä sinua. Tuntuu uskomattomalta…”
Hänen sydämensä löi lujaa.
”Ja että kaikki kävi niin helposti!” hän jatkoi. ”Äiti jäi juttelemaan joidenkin tuttaviensa kanssa, isä liikekumppaniensa, ja minä saatoin helposti kadota ihmisvirtaan…” Hän naurahti. ”Kuulin, mitä isä ja ne muut puhuivat. Jotain että tuollaiset kurjat taiteilijanretkut kuin Harding pitäisi laittaa vankilaan.”
Nauroin. ”Heidän huumorintajunsa ei tainnut riittää Vapaudelle ja vauraudelle? Olin kieltämättä yllättynyt, että Gareth oli kirjoittanut noinkin rohkean tekstin. En nimittäin ollut koskaan lukenut sitä kokonaan. Ja teatterinjohtaja antoi vielä esittää sen! Gareth riiteli pitkään hänen kanssaan, kun teatterinjohtaja olisi halunnut karsia siitä pois ainakin pari repliikkiä lordin päivällisvieraiden keskustelusta, kaikki viittaukset uskontoon ja ehdottomasti sen kohtauksen, missä lordi teurastaa ensimmäisen uhrinsa – sehän on kaiken sen tomaattimehun takia niin sotkuinenkin – ja Gareth oli sitä mieltä, että hänhän ei poista yhtä ainutta pilkkuakaan omasta näytelmästään! Sai herra kirjailija sitten lopulta tahtonsa läpi.”
”Mutta olihan se melkoisen yliampuva näytelmä”, Strawberry yritti. ”Tomaattimehulla tai ilman. Millainen mies ylipäätään kirjoittaa mitään tuollaista? Ajattele nyt. Joku lordi valmistamassa siirtomaiden nuorten alkuasukaspoikien lihasta herkullisia aterioita?”
”Maistakaa suuren kulinaristin itämaisia erikoisuuksia!” matkin erästä näytelmän repliikkiä tahallisen uhkaavalla äänensävyllä ja sain Strawberryn nauramaan.
”Gareth ei keksinyt sitä itse”, hymähdin. ”Uskoisitko, jos sanoisin, että se perustuu tositapahtumiin ja todelliseen henkilöön?”

Strawberry nosti katseensa. Hänen silmänsä siristyivät epäuskosta ja hän puri huultaan – ele, joka sai hänet aina näyttämään niin sanoinkuvaamattoman suloiselta. Ja tietenkin hän punastui uudelleen.
”Hitot, Apple”, hän naurahti sitten. ”Sinä taidat vain haluta nuoren pojan lihaa itsekin!”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti