keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Miksi rakastan joulua



Se on sitten joulukuu, toinen adventtisunnuntaikin ehti jo mennä. Jostain syystä tiedostavien ihmisten keskuudessa on varsin yleistä inhota joulua ja joulunaikaa. Mitäs kaikkea se nyt onkaan? Kaupallista (sillä epämääräistä ”kulutuskulttuuria” – ja tietenkin myös hedonismia – pitää aina demonisoida kuin turhuuksien roviota pystyttelevä Savonarola ainakin, vaikka eihän kukaan pakota tuhlaamaan rahojaan). Liian perinteistä (sillä kaikki traditiot ovat aina ja lähtökohtaisesti pahasta ja kertovat kriittisyyden tai mielikuvituksen puutteesta). Kristillistä hapatusta (vaikka keskitalven juhlan traditiot ulottuvat esikristilliselle ajalle ja monesta niistä on jälkiä nykyjoulussakin). Sentimentaalista (tuo synneistä ja rappioilmiöistä suurin tässä siveellisen rationaalisuuden kulttuurissa).

Toki on myös heitä, joita joulu muistuttaa ikävästi huonoista väleistä perheen kanssa tai tuo muutoin mieleen oikeita häijyjä muistoja. Minulla kuitenkin on sattunut olemaan niin hyvä tuuri, että minulla on lapsuuden jouluista yksinomaan hyviä ja onnellisia muistoja ja perheenikin on minulle yhä läheinen. Jos minä jotain suren jouluun liittyen, niin sitä, että joulunaika kaikkine ilmiöineen ei tule aikuiselle enää milloinkaan olemaan niin taianomaista kuin lapselle.





Myönnän avoimesti, että rakastan joulua ja joulunaikaa ja lähes kaikkea, mitä niihin liittyy. Jouluvaloja – joulukuu onkin parasta aikaa tehdä pitkiä iltakävelyitä, sillä silloin voi ihastella lukemattomia erilaisia jouluvaloja pihoilla ja parvekkeilla. (Tämä inspiroi minulle myös novellin "Värivalojen aika", jossa toki on mukana myös vähän mustempaa joulutunnelmaa.) Kaikenlaisia muitakin joulukoristeita – jos olisin yhtään vähemmän köyhä kynäilijä, olisin taannoin ostanut Stockmannin joulukoristelaarit tyhjiksi kaikista niistä kimaltavista palloista ja muista ripustettavista objekteista ja tehnyt kodistani vielä paljon hätkähdyttävämmän jouluihmemaan kuin se tällä hetkellä on. Joululauluja – sekä herkimmät ja perinteisimmät kaikista että ne vähän vinommat, kuten M.A. Nummisen ”Joulupukki puree ja lyö” tai Juice Leskisen ”Sika”. Ja jouluaattona minulla on omat traditioni, jotka täytyy toistaa aina samassa järjestyksessä, ja joista useimmat palautuvat aina sinne lapsuuteni jouluihin asti.

Mutta niin, miksi rakastan joulua? Yksi oleellinen syy lienee ylenpalttisen estetiikan kaipuuni: kerran vuodessa kimallusta ja värejä on yhtäkkiä joka puolella, vieläpä vuoden pimeimpänä aikana, jolloin ne pääsevät parhaiten oikeuksiinsa. (Muuten olen sitä mieltä, että Turun kaupunki käytti verorahoja mitä erinomaisimpaan tarkoitukseen tehdessään Teatterisillasta tänä vuonna kuusten ja valojen reunustaman ”satusillan”.) Kaamosmelankoliaan taipuvaisena otan kiitollisena vastaan moisen talvikarnevaalin.

Toisaalta myös joulun symbolinen puoli kiehtoo näin kulttuurihistoriaa opiskelleen näkökulmasta. Talvipäivänseisaus on vuoden lyhin päivä – mikä tarkoittaa sitä, että tästedes asiat menevät vain parempaan suuntaan. Valo tulee takaisin ja elämä palaa luontoon; tästähän meitä muistuttavat keskitalven pimeydessä kynttilät ja joulukuusen ikivihreät lehvät. Eurooppalaisissa pakanauskonnoissa talvipäivänseisaukseen liittyy usein jonkinlaisia hedelmällisyysriittejä; vai miten luulitte ”pukin” assosioituneen jouluun? (Ennen vanhaan Suomessa kierteli talvipäivänseisauksen aikaan kylillä lahjoja jakavia pukkikulkueita, jotka todennäköisesti juontavat juurensa juuri noihin riitteihin; tästä syystä kristilliseen Pyhään Nikolaukseen perustuva lahjojenjakajahahmo on suomeksi ”joulupukki”.) Ei liioin ole sattumaa, että varhaiset kristityt päättivät yhdistää Jeesuksen, ”maailman valon” ja ”tien, totuuden ja elämän”, syntymän juuri talvipäivänseisaukseen.

Aion siis jatkossakin koristaa ensimmäisenä adventtisunnuntaina asuntoni joulukuntoon, kuljeskella kaupungilla ihastelemassa sekä julkista että yksityistä kimallusta ja tehdä jouluaattona aina samat asiat samassa järjestyksessä. Oli tämä jonkun mielestä kuinka mautonta tahi sentimentaalista hyvänsä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti